Luovuus, joustavuus, neuvotteleminen ja yhteistyön tekeminen ovat osa Sylin arkea. Miksipä ei –ajatus parantaa yhteistä viihtyvyyttä. Sylin kasvatustapa on joustavaa, empaattista ja ohjaavaa, mutta asettaa tietyt rajat. Aikuinen kannustaa lasta kohti sellaisia tavoitteita, jotka lapsen on mahdollista saavuttaa. Aikuinen on kuulolla lapsen ja nuoren kokemukselle. Tällainen auktoriteetti perustuu molemminpuoliseen kunnioitukseen, joka toteutuu, kun aikuinen on luonut lapseen arvostavan yhteyden. Läsnäoleva aikuinen on kiinnostunut kysymään ja kuulemaan ”Mitä kuuluu, miten sulla meni tänään?” tai ” Kuulostaapa hienolta, kerro lisää!”.

Asiat tapahtuvat pieninä palasina. Näemme pienen ja hitaan muutoksen ja luotamme siihen, että sillä pienelläkin on suuri merkitys. Kaiken perusta on hyvän yhteistyön syntyminen. Lapsi ja nuori tarvitsevat aikuista, jonka tehtävä on muodostaa arkeen turvalliset raamit ja rutiinit sekä empaattiset rajat.

Kun elämä kolhii, tarvitaan juttelua, syliä ja sen opettamista miten voi pitää itsestään huolta. Mitä voin tehdä, mitä voin ajatella, miten voin levätä ja kerätä hetken aikaa voimia ja sitten yrittää uudestaan. Juttelukaverina voi olla ohjaaja tai toinen Sylin lapsi tai nuori. Milloinkaan ei ole myöhäistä myönteisen elämänpolun luomiselle. Myös aikuisena voi alkaa ymmärtää ja hyväksyä itseään. Sylissä on lupa surra surut ja tilaa ilolle.

Lasten kokoukset ja säännöllinen yhteistoiminta; sylikeskiviikot rakentavat yhteisöllisyyttä ja vahvistavat me-henkeä. Syliläisillä on mahdollisuus kertoa mielipiteitään sekä toiveitaan. Kokouksissa käydään keskustelua yhteisistä sopimuksista tai vaikkapa arvioidaan mennyttä yhteistä aikaa. Sylikeskiviikkoisin retkeillään, liikutaan, harrastetaan kulttuuria, tutustutaan uusiin juttuihin jne. ohjaajat ja lapset yhdessä.